25/09/2026
Reijo Koutonen aloitti mekaniikkasuunnittelijana keväällä 1987. Tällä viikolla hän jäi eläkkeelle Caplanilta, lähes 40 vuotta myöhemmin.
Ala valikoitui aikaisin. "Nuoruudessa tuli mieleen, että mekaniikkasuunnittelu ja konerakennus on sitä, mikä minua kiinnostaa." Armeijan jälkeen Reijo lähti Vaasaan teknilliseen opistoon opiskelemaan konerakennusta ja valmistui koneinsinööriksi. Töihin pääsi heti, sillä koneinsinööreistä ja mekaniikkasuunnittelijoista oli tuolloin kova kysyntä.
Ensimmäinen vuosi meni Vaasassa. Vuonna 1988 tie vei Kauhajoelle materiaalinkäsittelyn pariin, ja siellä Reijo työskenteli yli 20 vuotta samassa rakennuksessa. Yrityksen nimi ehti vaihtua matkan varrella useamman kerran.
Työn sisältö on pysynyt tunnistettavana koko uran ajan: kuljettimia, siirtovaunuja, nostimia ja toimilaitteita, joissa mekaniikka yhdistyy sähköön, hydrauliikkaan ja paineilmaan. Asiakkaat ovat tulleet muun muassa elintarvike- ja ajoneuvoteollisuudesta, sahoilta sekä paperiteollisuudesta. Mieleenpainuvimpina Reijo mainitsee puunkäsittelylaitteet sahoille ja CLT-tehtaan kuljettimet. "Se oli aivan mielenkiintoista."
Välineet sen sijaan ovat vaihtuneet täysin. "Ihan alussa oli vain kynä ja viivotin." Sitten tulivat Vertex, SolidWorks ja Inventor. "3D-suunnittelu oli suuri helpotus. Siinä näkee asioita havainnollisemmin, ja saman asian voi tehdä monella tavalla." Perusta on silti säilynyt: "Perusasiat ovat pysyneet samoina."
Caplanille Reijo tuli viisi vuotta sitten. Tuttu tuntuma löytyi heti: insinööritoimisto, jossa laitteita suunnitellaan samalla ajatuksella kuin hänen ensimmäisessä suunnittelutoimistossaan 1980-luvulla. Uutta oli laajuus. "Täällä on monenlaista osaamista." Mekaniikan rinnalla on iso sähkösuunnittelun ja automaation osaaminen, ja se näkyy myös mekaniikkasuunnittelijan pöydällä. "Tekniikka on kehittynyt vuosikymmenten aikana ja helpottanut monia asioita. Se vaatii tietysti paneutumista, kun pitää uutta opetella."
Kysyimme, mitä hän sanoisi Caplanille töihin harkitsevalle.
"Kyllä olen viihtynyt täällä. Työtehtävät ovat olleet erilaisia, ja on ollut mielenkiintoista tutustua aina erilaisiin laitteisiin." Vaihtelevuus on Reijon mukaan se, mikä pitää työn mielekkäänä, ja samalla se antaa mahdollisuuden käyttää omaa osaamista. Neljässä vuosikymmenessä kertyy myös sellaista, mitä ei löydy oppikirjasta. "Tietää, mitä yritetään ja mikä lopputuloksen pitää olla. Ei tarvitse enää miettiä, kuinka tähän päästään."
Sitä tietoa Reijo on myös jakanut eteenpäin. "Olen koettanut aina neuvoa, kun muistan sellaisia asioita, jotka auttavat suunnittelussa."
Kiitos Reijo. Neljä vuosikymmentä laitteita, projekteja ja tiimejä, ja koko ajan valmius opetella jotain uutta. "Paljon on tullut tuttuja näiden vuosikymmenten aikana." Ne tutut toivottavat hyviä eläkepäiviä!
