04/05/2024
LIIKENNEYMPYRÄ – LIIKENNESUUNNITTELUN KUKKANEN
Liikenneympyrä on oivallinen keino kanavoida liikenne kahden likimain tasavertaisen tien liittymässä. Liikenneympyrä on myös helppo ajajalle, kun ei tarvitse ”väistellä” joka suunnasta tulevia ajoneuvoja – kun vain vasemmalta tulevia muistaa väistää, niin pääsee itse väisteltävien asemaan. Sitten vaan kierretään kehää, kunnes oma poistumiskaista tulee kohdalle, ja jos sattuu lipsauttamaan ohi siitä, niin ei tarvitse kuin yksi kunniakierros kiertää ja yrittää uudelleen.
Joskus kymmenen vuotta sitten ihastuin liikenneympyröihin autoillessani Espanjan aurinkorannikolla. Se oli selkeätä menoa, kun rannan pääkadun virkaa hoitanut nelikaistainen maantie oli selkeästi ketju liikenneympyröitä – siis liikenneympyrä jokaisen mainitsemisen arvoisen kylän kohdalla. Sellaisissa oloissa suunnistaminen oli erittäin helppoa. Aamulla kun katsoi kartasta päiväkohteen nimeen, niin sitten vain ajettiin samannimiseen liikenneympyrään ja oltiin perillä.
Liikenneympyrän toimivuus heikkenee suuresti, jos toinen liittymän teistä on selkeästi toista ruuhkaisempi ja sen ruuhkaisemman tien liikennemäärät ovat suuret – tai kun liittymään yhtyvien teiden määrä kasvaa isoksi. Silloin liittymän toimivuuden kannalta on parempi ratkaisu yhdistä moottoriteille tyypillinen ramppiratkaisu ja liikenneympyrä. Kaikkein toimivin ratkaisu on liikenneympyrän ylittävä pääväylä ja pääväylän rampit yhdistyvät alempien luokkien teihin liikenneympyrän kautta. Erityisen haastavaksi tulee liikennesuunnittelijan työ silloin, kun aiempi liikenneympyrä uudistetaan ramppi-liikenneympyrä-liittymäksi tilanteessa, jossa sille uudelle liittymälle ei ole kaavoituksessa varattu riittävästi tilaa. Silloin liikennesuunnittelijan luovuus joutuu todelliselle koetukselle ja lopputulos on hyvästäkin suunnittelusta riippumatta – yleensä varsin kaamea kokemus autoilijalle.
Kun kymmenen vuotta sitten koin autoilun Espanjan aurinkorannikolla rennoksi ja selkeäksi hommaksi, niin viime viikolla uusimani kokemus oli aika rankka – ellei autosuunnistusmielessä suorastaan HC. Ajokokemusta minulla lienee noin puolitoista miljoonaa kilometriä (ammattilaisuuden raja lienee miljoona), m***a nyt täytyy tunnustaa, että yhden ainoan viikon aikana ajoin useammin väärään liittymään kuin koko aiemman urani varrella yhteensä – siksi lomaviikkomme saikin työnimekseen matka ”sinne sun tänne” :-D
Kuvissa muutama liittymä, joista itse kukin tuonne päin suuntaava autoilija voi pikkuisen etukäteen mentaalisesti harjoitella oikean poistumiskaistan löytämistä.
PS1: Viikon jälkeen aloin hiljalleen tottua noihinkin häkkyröihin - enkä autoakaan kolhinut.
PS2: Joka nuo kuvat tutkittuaan sanoo, että suomalaiset liikenneympyrät ovat vaikeita ajaa, eivät ilmeisesti ole koskaan tuolla aurinkorannikolla itse autoilleet.